Pitsan historia

Pitsalla on pidempi historia kuin moni ajatteleekaan, sillä tämän suussa sulavan herkun historia voidaan jäljittää Antiikin Kreikan imperiumin kreikkalaissiirtokuntiin saakka, jotka sijaitsivat Etelä-Italiassa. Tämä toki ei ole yllättävää, sillä koko Välimeren ruokakulttuuri pohjautuu kreikkalaiseen ruokakulttuuriin.

Pizzan muinaishistoria

Pizza mainittiin jo Aeneiksen eepoksessa, jonka kirjoitti Vergilius jo ennen ajanlaskun alkua. Marcus Porcius Cato mainitsee kirjoittamassaan Rooman historia -teoksessaan, joka on ilmestynyt 200-luvulla eKr., kivillä paistetun taikinan, jonka päälle on laitettu oliiviöljyä, hunajaa ja yrttejä. Roomalaisethan käyttivät tunnetusti hunajaa ruuassa kuin ruuassa. Tulivuoren purkauksessa tuhoutuneen Pompeijin rauniosta on löydetty pizzerioita muistuttavia ravintoloita. On myös väitetty, että Persian kuninkaan Dareioksen armeijan sotilaat olisivat syöneet litteää leipää, jossa olisi ollut täytteenä taateleita ja juustoa.

Toisaalta tuohon aikaan esim. roomalaiset söivät erilaisia leipiä, joihin pantiin päälle öljyä ja yrttejä, voidaan näitä pitää lähinnä pitsojen esi-isinä, eikä oikein moderneina pitsoina jollaisina nykyihmiset ne tietävät. Tomaatti nimittäin saapui Europpaan vasta 1500-luvulla ja ihmiset luulivat aluksi sen olevan myrkyllinen. Vasta noin 1700-luvulla Napolin köyhälistö käytti tomaattia litteiden leipiensä täytteenä, jolloin pitsan suosio alkoi kasvaa. Pitsa saavutti nopeasti eeppiset mittasuhteet ja matkailijat vierailivat Napolin köyhillä alueilla varta vasten pitsaa syömässä. Alun perin pitsa oli siis köyhien ruoka, jonka ideana oli lisätä ruuantähteitä leivän päälle, joka paistettiin uunissa maittavammaksi.

Pizza modernissa maailmassa

Vähitellen pitsa alkoi saavuttamaan laajempaa suosiota, jolloin Napolin ensimmäiset pitsasuvut- tai dynastiat saivat alkunsa. Vielä 1800-luvun puoleen väliin saakka pitsaa myytiin pääosin erilaisissa kojuissa kaduilla, kunnes vuonna 1830 maailman ensimmäinen aito pizzeria avasi ovensa. Antica Pizzeria Port’Alba on jokaisen fanaattisesti pitsoihin suhtautuvan pyhiinvaelluskohde, joka sijaitsee yhä edelleen osoitteessa Via Port’Alba 18. Ravintola on toiminut yhtäjaksoisesti siis miltei mahtavat 190 vuotta. Lopulta pitsasta kasvoi niin suosittu, että se löysi tiensä myös kuninkaallisten ruokapöytään. Huhutaan, että Napolin kuningas Ferdidando II olisi rakastanut pitsaa yli kaiken, ja 1800-luvun puoleen väliin mennessä siitä tuli koko kansan suuri herkku.

Varsinainen kunnia pitsan luomisesta on kuitenkin myönnetty napolilaiselle leipurille Raffaele Espositolle, joka keksi Margherita-pitsan. Tämä jo legendaksi muodostunut tapahtumaketju on tarinana valloittava, joten se on syytä kertoa myös lukijalle. Kaikki tapahtui, kun vuonna 1889, jolloin Pietro e basta cosi -nimisessä pizzeriassa työskentelevä Esposito sai uskomattoman pyynnön, joka muutti koko maailman ruokakulttuuria enemmän kuin yksikään toinen yksittäinen tapahtumaketju. Kuningas Umberto I:n puoliso, kuningatar Margherita oli nimittäin saapumassa Napoliin vierailulle, ja hän halusi ehdottomasti maistaa kuuluisaa napolilaista herkkua. Raffaele Esposito sai tuolloin idean leipoa isänmaallisen pitsan, jossa olisi Italian värit, joten pitsaan leivottiin täytteeksi basilikaa, mozzarellaa ja tomaattia. Se nimettiin kuningattaren kunniaksi, ja loppu on historiaa.

Pizza koko maailman tietoisuuteen

Pitsan matka maailman maineeseen tapahtui kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Liittoutuneiden joukot nousivat maihin Sisiliassa ja jäivät Italiaan vielä hetkeksi sodan päättymisen jälkeen. Napolissa palvelleet sotilaat veivät pitsan Yhdysvaltoihin, josta se levisi italialaisten maahanmuuttajien yhteisöjen ulkopuolelle. Miltei jokainen on vähintään kerran kuullut Dean Martinin kuuluisan kappaleen ensimmäisen kappaleen, jossa puhutaan pitsasta ja rakkaudesta. Viimeistään kappale lisäsi pitsan suosiota räjähdysmäisesti.

Viisikymmentäluvulla sattui myös tapahtumakäänne, joka muutti koko maailman ruokakulttuuria ja vaikutti myös pitsan leviämiseen enemmän kuin mikään yksittäinen käänne. Tämä oli pikaruokaketjujen ilmestyminen, joiden menestys perustui äärimmäiseen prosessitehokkuuteen. Pizza Hut aloitti toimintansa vuonna 1954, joka vauhditti myös teknologian kehittymistä. Yritykset oppivat pitämään erillään taikinan ja täytteet, jolloin pitsa muuttui helpommin käsiteltäväksi. Pikaruokalat levisivät nopeasti ympäri maailman, kunnes ne alkoivat levitä myös muualle maailmaa. Monien maailman maiden ensikosketus pitsaan on tapahtunut juuri pikaruokaloiden kautta.